tiistai 27. elokuuta 2013

Ei pahasti vaan hyvästi!


Moikka moi,

Olen päättänyt lopettaa tämän blogin. Hauskaa on ollut ja aikuisemmaksi on tultu. Kivointa on ollut itselle, kun pystyy seuraamaan omaa menoaan jälkeenpäin esim. vuoden tai kahden päästä. Tää tsemppauksen vuosi 2013 on ollut jo nyt aivan mieletön! Odotan innolla mitä voi vielä tapahtua, kun vaan uskaltaa ottaa riskejä ja opetella uusia juttuja. Nyt on kuitenkin aika bloggaa jossain aivan muualla kuin täällä ja vielä ihan omana itsenäni. Toivottavasti löydätte mut sattumalta ja tykkäätte menosta. Kiitti kaikille tsemppauksesta, lukemisesta ja mukanaolosta. On ollut hurja katsella noita lukukertoja joidenkin kirjoitusten kohdalla. Ihan Carrie Bradshaw-päissään :) 

Ihanaa kesän loppua, syksyn alkua ja rakkautta kaikille!

xoxo, Tyttö, joka tiesi liikaa


Ps: Tässä mun lähtöbiisi


perjantai 17. toukokuuta 2013

Amel Amour, tuskallisen ihana!


Voihan Amel Amour! Olen kuunnellut viime aikoina tätä suomen Lana Del Rayta sound cloudista. Hänen musavideonsa lanseerattiin eilen Naisten linjan Jaa salaisuus-kampanjassa, jonka tarkoitus on tehdä loppu parisuhdeväkivallan salailusta. Aihe ei ole millään tavalla henkilökohtainen, mutta tsemppaan tietty sisaria, jotka ovat joutuneet tukalaan tilanteeseen. Voin vain kuvitella miten kamalaa on yrittää tehdä se päätös lähteä jos itsetunto ja naiseus on poljettu pohjamutiin.

Näin eilen Amelin livenä Biiffissä ja voin sanoa, että kyllä kolahti! Vierustoverini meni jo ekan biisin kohdalla ihan tiloihin ja pikkuhiljaa toisen-kolmannen kohdalla aloin itsekin kääntyä sille tielle. Itketti ja haaveilutti.

Amelilla on ihan mieletön ääni! En tiedä miten olisin sitä kuunnellessa. Hänen välispiikkinsä olivat hauskoja ja vitsikkäitä. Eipä olisi heti uskonut melankolisten biisien vuoksi. 

Keikan jälkeen kotiin fillaroidessa olin energiaa täynnä. Olisin vaan halunnut huutaa, itkeä ja rakastaa! Jotenkin tuli taas mieleen hyvässä ja pahassa se fiilis, kun on rakastunut, mutta pettynyt. Se mieletön ilo, kun sulla on joku, jonka kanssa jakaa lähinnä koko elämä. Sitten se suru, jonka kärsit yksin, kun mielitietty ei olekkaan ihan mitä luulit. Oi-joi! Kiitos tästä vuoristoradasta pääni sisällä Amel Amour!