Voihan Amel Amour! Olen
kuunnellut viime aikoina tätä suomen Lana Del Rayta sound cloudista. Hänen musavideonsa lanseerattiin eilen Naisten linjan Jaa salaisuus-kampanjassa, jonka tarkoitus
on tehdä loppu parisuhdeväkivallan salailusta. Aihe ei ole millään tavalla
henkilökohtainen, mutta tsemppaan tietty sisaria, jotka ovat joutuneet tukalaan
tilanteeseen. Voin vain kuvitella miten kamalaa on yrittää tehdä se päätös lähteä jos itsetunto ja naiseus on poljettu pohjamutiin.
Näin eilen Amelin
livenä Biiffissä ja voin sanoa, että kyllä kolahti! Vierustoverini meni jo ekan
biisin kohdalla ihan tiloihin ja pikkuhiljaa toisen-kolmannen kohdalla aloin itsekin
kääntyä sille tielle. Itketti ja haaveilutti.
Amelilla on ihan
mieletön ääni! En tiedä miten olisin sitä kuunnellessa. Hänen välispiikkinsä olivat hauskoja ja vitsikkäitä. Eipä olisi heti uskonut melankolisten biisien vuoksi.
Keikan jälkeen kotiin
fillaroidessa olin energiaa täynnä. Olisin vaan halunnut huutaa, itkeä ja
rakastaa! Jotenkin tuli taas mieleen hyvässä ja pahassa se fiilis, kun on
rakastunut, mutta pettynyt. Se mieletön ilo, kun sulla on joku, jonka kanssa jakaa lähinnä koko elämä. Sitten se suru, jonka kärsit yksin, kun mielitietty ei olekkaan ihan mitä luulit. Oi-joi! Kiitos tästä vuoristoradasta pääni
sisällä Amel Amour!